Sormiruokailijan kaudet

Pieni sormiruokailijamme innostuu aina kausittain milloin mistäkin ruuasta. Kesällä hän ahmi paprikaa ja kesäkurpitsaa, kana on maistunut aina. Nyt hän rakastaa viljatuotteita, lihaa, jäisiä mustikoita ja mandariineja. Tänään ruokana oli lampaanviulua täysjyväpastan kanssa, ruokajuomana riisimaitoa. Olin ovelasti koittanut piilottaa kesäkurpitsaa ja porkkanaa fusillien sekaan, mutta tässä näette, mitä lautaselle jäi ruokailuhetken päätteeksi:

Iines

Kerrankin neuloin jotain tosi nopsaan ja lopputulos pääsi käyttöön suoraan puikoilta. Ihana merinovillainen Iines-kauluri on Suvi Simolan käsialaa, lanka taas tulee Hopeasäikeeltä. Tätä oli todella mukava tehdä ja vielä ihanampi se on käyttää! Langasta jäi vielä puolet jäljelle ja tähän kuuluisi myös kämmekkäät. En niitä taida kuitenkaan tehdä koska minulla ei olisi käyttöä näin paksuille kämmekkäille. Ehkä innostun tekemään vielä toisen kaulurin?

Pidempi SN Vespers

Olin onnekas ja sain vaihdettua SN Vesperssin pidempään. Alkuperäinen liinani oli vitonen (reilu 4 m.), vaihdoin sen seiskaan (reilu 5 m.). Tällä saan tehtyä kaikki paljon liinaa vaativat lempparisidonnat, kuten rintasolmullisen muumion.

Iltaväsytysliinailussa olen vaihtanut sidonnan kietaisurististä tuplaristiin. Tuplaristi tuntuu vaihteeksi selälle mukavalta, lisäksi kyytiläisen on siinä haastavampaa tehdä taakseheittäytymistemppuja. Kädetkin saa periaatteessa pidettyä alhaalla kun änkee ne noista kylkiaukoista, tosin kyllä kyytiläinen saa ne halutessaan kavettua poiskin

.

Puhuvat langat

Jotkut langat osaa puhua. Ne voivat vaikkapa kuiskuttaa, että tee minusta huivi. Suomalaisen neulekerhon ihanat langat kuiskivat minulle koko ajan enkä ole niitä ehtinyt edes keriä (yhden tosin neuloin jo pipoksi). Kerholähetyksissä sai suomalaisen värjärin värjäämän ihanan langan ja suomalaisen neulesuunnittelijan tekemän ohjeen kyseiselle langalle.

Uusin lanka, Hopeasäikeen Merinoa. Tämä oikein kirkuu että tee minusta Suvi Simolan Iines-setti, johon kuuluu pitsikauluri ja -kämmekkäät. Ohje tuli langan mukana.

Ilun Handun sukkalanka muuntautunee Mari Muinosen Warrella Wirran -palmikkopolvisukiksi kunhan saan kunnon näpertämisvaihteen päälle.

Unelmanpehmoinen lanitiumecmachinan silkkivillainen huivilanka vielä odottelee ohjettaan.

Iso lapsi kyydissä

Esikoisellamme on vauvavaihe meneillään ja hänkin haluaa toisinaan päästä liinakyytiin. Ihan hyvin kantoliinalla kantaa selässä myös 16-kiloista 4-vuotiasta. Liinana hänen lempparinsa, Didyn Pfau Violet, sidontana rintasolmullinen perusreppu.

Leppiskin pääsi kuvaan

Iltarauhoittuminen kantoliinassa

 Iltarutiineihin meillä kuuluu rauhoittuminen kantoliinassa. Illalla sidon pojan eteen kietaisuristiin (muuten kannan häntä selässä). Ennen iltamaitoja menemme katsomaan keittiön ikkunasta ohikulkevia autoja ja ihmisiä. Tämä rauhoittaa pientä poikaa hyvin. Nykyään hän osaa itse näyttää, koska on aika siirtyä keittiöön autoja katselemaan.

Pöllykkäät

Neuloin kirjoneulelapaset pienelle pöllöjen ystävälle. Ekasta lapasesta tuli ÄRSYTTÄVÄSTI toista tiukempi, mutta onneksi se ei lapasten käyttäjää haittaa: lapaset pääsivät jopa unikaveriksi. Mallina on Barbara Gregoryn horatio + oren, lankana Louhittaren luolan ihanan eläväinen Väinämöinen (jota muuten saa kirjoneuleprojekteihin sopivasti pikkunyssäköinä Titityystä).