Liinapino

Liinapinoni on kokenut aika suuren muodonmuutoksen sitten viime kuvan. Tällaisella varastolla liinailen nykyään:

Liinat ylhäältä alas:

• Girasol Virvatuli 6, puuvillaa (menossa lainaan)
• Ihanan pehmeä ja letkeä liina, tällä olen harjoitellut melkein kaikki uudet sidonnat.
• Didymos indio Sonnengelb 6, puuvillaa (myynnissä)
• Aurinkoinen ja letkeä liina pienelle
• Didymos Pfau Violet, pellavaa 6
•  Ns. norsunkantoliina jonka kesyyntyminen vei aikansa. Muistan kun iloitsin kun sain tähän ekan kerran kunnollisen solmun. Nyt liina on kesyyntynyt unelmanpehmeäksi ja sitä on ilo käyttää. Esikoiseni suosikkiliina.
• Didymos antrasiitti Pfau, hamppua 6
• Ohut ja letkeä mutta tukeva liina, myös omiaan uusien sidontojen harjoitteluun.
• Natibaby Pancy 6, merinovillaa 
• Väri ei ole tämän liinan paras puoli mutta muuten tämä on aivan mahtava. Pehmoinen merinovilla ei kutita edes minun herkkää hipiääni. Liina on letkeä mutta paksu, tukeva ja lämmin.
• Natibaby Swallows 4, pellavaa
• Kauneimman värinen liinani. Tukeva edustusliina.
• Natibaby Fabula Hungarica 6, värjätty hempeän vihreällä, pellavaa (myynnissä)
•  Tukeva rymyliina. Tämä on ollut usein käytössä myös vilttinä ulkosalla.
• Natibaby Pihlaja 6, pellavaa
• Vastaava kuin fabula hungarica mutta pihlajan ruskea on minusta kauniimpi.

• Vasemmalla Natin pellavainen pihlaja-rengasliina
• Tämän liinan ansiosta liinapinoni on Nati-painotteinen, tämä sai minut ihastumaan Natin pellavaliinojen tuntumaan. Tämä on ollut kovassa iltanukutuskäytössä.
• Oikealla Oscha Heather Mist 3 (tässä on niin hieno sailor's knot etten viitsinyt sitä kuvaa varten purkaa)
• Pinon kaunotar! Tällä olen innostunut opettelemaan lyhärisidontoja.
• Taustalla Boba-kantoreppu
• Mieheni tykkää kantaa tällä.

 Kuvasta puuttuu:

• Yamo forest -kantoreppu (myynnissä)
• Kaunis ja näpsäkkä reppu vähän pienemmälle kyytiläiselle
• trikooliina Hug-a-bub
• Ensimmäinen kantoliinani. Esikoinen kulki tässä paljon. Minulla tälle ei enää ole käyttöä mutta säästän tätä opastustarkoituksiin.
• Ellevill Zara terracotta 6, puuvillaa (lainassa)
• Ellevillin liinojen kanssa en jostain syystä ole tullut toimeen. Tämä ei mennyt heti kaupaksi joten annoin tämän lainaan.
• Didymos aallot -rengasliina, värjätty vihreäksi (lainassa)
• Tämä oli kovassa käytössä ennen Pihlaja-rengasliinan hankkimista. Ohut ja helppo.

Numerot liinan nimen perusteella kertoo liinan pituuden.6 on n. 470 cm, 4 n. 370 cm ja 3 n. 320 cm.

Uusi liina ja uusi reppu

Pihlaja-rengasliina vakuutti minut Natin pellavaliinojen erinomaisuudesta. Niinpä päätin hankkia myös pitkän sellaisen. Ensin hankin lilan Fabula Hungarican, joka on unkarilaisen kantoliinafoorumin liina. Liina oli kaunis, mutta liian hempeä ja vähän liian sininen.

Sain sen kuitenkin vaihdettua ruskeaan ja vähän pidempään vastaavaan liinaan. Se on lisäksi värjätty hempeän vihreällä (näkyy vain kuviossa ja kääntöpuolella), joten liina on juuri minun värinen.

Kaivettuani Yamo-kantorepun kaapin perukoilta miehenikin innostui kantamisesta. Vauva on kuitenkin niin iso, että vaikka hän reppukyydissä viihtyykin, oli reppu jo alkuun hieman nafti: paneeli jää turhan matalaksi.

Yamo Forest

Yamon tilalle meille tuli Boba-kantoreppu jonka pitäisi mennä pitkän aikaa.

Pienen valokuvaajan näkökulma

Jätskillä

Pancy

Natin villainen Pancy-liina ei ole väriltään paras mahdollinen, mutta kuvio on kaunis, liina on unelmanpehmeä ja tuntuma aivan mahtava. Villaisena liina on lämmin joten kesähelteillä se ei pääse käyttöön, mutta vähän viileämmillä keleillä sitä tulee varmasti käytettyä paljon.

Olen pitkään pähkäillyt, miksi muumiosidonnat tuppaavat minulla valahtamaan alas jolloin ne alkavat tuntua epämukavilta, vaikka vauva on sitoessa tooosi ylhäällä ja kiristelytkään eivät pääse unohtumaan. Tänään sain vinkin joka korjasi ongelman: täytyy muistaa pitää sitoessa selkä suorana. Jos sitoo selkä köyryssä, selän suoristuessa sidonta automaattisesti löystyy ja valahtaa.

Tuettu masureppu

Tuettu masureppu on sidonta, jolla vauvaa voi kantaa edessä. Sen väkertämisessä menee ainakin minulta ikuisuus eikä siitä tule mitään kärsimättömän vauvan kanssa, mutta onnistuessaan se on äärimmäisen mukava ja erittäin kaunis. Parhaimmillaan tuettu masureppu on liinoilla, joiden puolet ovat eriväriset tai sellaisilla raidallisilla liinoilla, joissa reunat ovat eri väriset. Tässä masureppu hamppupuluilla:

Liinaillen matkalla

Kantoliina on näppärä myös matkalla, se on helppo kuljettaa mukana ja sen kanssa pääsee joka paikkaan. Meidän Hollannin-reissulla kantoliina toimi myös vilttinä ja leikkimattona. Kantovälineinä oli mukana oliivinvihreäksi värjäämäni Pfau ecru sekä Yamo-kantoreppu, joka ei tosin päässyt valokuviin. Kun kantaa päivittäin tuntikaupalla, on hyvä osata useampia sidontoja varsinkin keskimääräistä painavamman vauvan kanssa.

Perusreppu

 

Perusreppu, hyppäävä tyttö

Päikkäreillä kietaisuristissä

Rintaremmiristireppu

Perusreppu

Mukana myös vähän pienempi liinailija

Sormiruokailua matkalla

Yksi sormiruokailun hyviä puolia on se, ettei ravintolaan tarvitse ottaa vauvalle omia eväitä vaan hänelle voi poimia muiden annoksista sopivia makupaloja. Sormiruokailija, hänen aiheuttamansa sotku ja sen sallivat vanhemmat saavat kyllä toisinaan osakseen kummastelevia katseita, mutta sotkujen siivoaminen on kuitenkin nopeaa. Matkalta löytyi myös sormiruokailijalle erinomainen ruokalappu. Se kiinnitetään tarralla niskasta, helma on pitkä ja pitkissä hihoissa on kumpparit hihansuissa. Ostimme niitä kaksi lisää heti testattuamme sen. Tässä vauvamme ruokailee Utrechtin V&D:ssä uusi ruokalappu päällään.

Soseruokailua

Kun kerran bloggasin sormiruokailusta, täytyy soseruokailustakin kertoa. Vauvamme ei ollenkaan tykkää että häntä syötetään, mutta täytetyn lusikan hän kyllä pistää suuhunsa (tai ainakin sinne päin; toisinaan se päätyy myös lattialle). Ruoka imeytyy vauvoihin ilmeisesti myös ihon läpi - miksi muuten sitä täytyisi levittää poskille?

Pieni kuvaaja: muotokuvia

Pieni kuvaaja työssään

Iskä

Äiti leikkii vauvan kanssa

Lamppu

Pikkuveli kierähtää

Pikkuveli

Pikkuveli

Natin pellavapihlajat

Kaipailin painavan vauvan kestävää kantoliinaa ja Natin pellavainen pihlajaliina on juuri sellainen. Tuttavani ystävällisesti ompeli tämän, minä kun en ompelukoneiden kanssa toimeen tule. Rengasliinat ovat näppäriä pikaliinoja ja ovat paikallaan kun vauva pitää saada nopeasti tai lyhyeksi aikaa kyytiin.

Otteita kahden minuutin valokuvaussessiosta

Äiti Angry Birdsinä

Musiikkitoukka

Vauvan harso ja toukka

Auri

Varpaat, tossu ja sukat

Untuva

Mustekala; taustalla vauva mummin sylissä

Askartelua

Esikoisemme on innostunut askartelusta. Tällaisia olemme tehneet tällä viikolla:

Kotitipi Neppajymykerhon ohjeesta sovellettuna

Aurinko

Aurinkolasit Tipitiille

Sormiruokailua

Vauvamme alkoi maistella kiinteita 5,5 kk iässä. Hän syö pääosin sormiruokaillen. Sormiruokailussa ideana on, että vauva saa itse viedä ruuan suuhunsa. Näin hän pääsee osallistumaan perheen ruokahetkiin ja kaikki voivat syödä samanaikaisesti kun kukaan ei ole kiinni syöttämisessä. On hän maistellut myös soseita ja puuroa, mutta nekin menevät parhaiten alas, jos hän saa täytetyn lusikan käteen jonka voi itse viedä suuhun tai lähimaastoon.

Kovin siistiä touhua sormiruokailu ei ole, mutta sitäkin hauskempaa. Asiaan perehtyäkseni luin kirjan "Omin sormin suuhun". En yhtään pitänyt kirjan saarnaavasta, sormiruokailua ylistävästä ja soseruokailua parjaavasta asenteesta, mutta hyviä vinkkejä siitä kyllä sai ja sen puolesta voinkin suositella kirjaa valikoiden ja kriittisten silmälasien läpi luettavaksi. Yksi kirjan parhaista vinkeistä oli pitää kamera valmiina ruokailuhetkinä!

Ruokailun jälkeen

Ikioma erba

Palautin lainaerban kun sain hankittua oman. Tämä on ensimmäinen neloskoon liina. Näitä voi hankkia lisääkin, tällä saa näppärästi yksinkertaisen perusrepun.

Alkukesän liinaretkiä

Kuralan kylämäessä. Liinana Didymoksen puuvillaindio Sonnengelb, sidontana tuplaristi.

Kesän tulo helpottaa liinailua huomattavasti kun ei niin tarvitse enää pähkäillä kyytiläisen vaatetusta. Hyvä aurinkohattu on syytä muistaa ja aurinkolasit, jos ne vain ovat pysyäkseen kyytiläisen päässä.

Ruissalossa. Liinana Girasol virvatuli, sidontana muumio.

Merimaskussa. Liinana Didymoksen antrasiittipulut, sidontana levittämätön kietaisuristi.

Sinileväyövaippa ja muita yövaipatusjuttuja

Tilasin vauvalle kaksi uutta yövaippaa. Meillä on niitä ennestään kolme, mutta ne ovat m-kokoisia ja käyvät kohta vauvallemme pieniksi. Olemme käyttäneet Onnikkaan yövaippoja. Näissä uusissa takaläpän pitkissä imuissa on kolme kerrosta bambuhamppufleeceä ja etuläpissä kaksi kerrosta bambujoustofroteeta. Sisäpintana on coolmaxia.

Tämän vaipan ulkokuosina on merenelävät-Minkee. Esikoisestamme tämä on hienoin vaippa mitä voi olla, kuvassa kun on Nemo-kala ja mikä tärkeintä, SINILEVÄÄ (se on tuo oikean siivekkeen alta pilkistävä vihreä kasvi)!!

Tässä yövaippa purettuna osiinsa. Vaipan ulkokuosina on kerttu-joustofrotee.

Villapöksyt olisivat ihanteellinen ulkokuori yövaipalle. Villa pitää lämpimänä kosteanakin. Vauvallamme en vaan ole saanut villapöksyjä toistaiseksi kunnolla toimimaan. Ensi yönä testaan, selviävätkö Patonssista neulotut villapöksyt yöstä. Lisävarmistukseksi pistin vaipan ja pöksyjen väliin hahtuvaimun. Yleensä meillä on yövaipan kuorena PUL-kuori.

Yövaipan ei tarvitse olla vartavasten sitä tarkoitusta varten tehty. Monet käyttävät nauhavaippoja öisin, niihin saa ladattua paljon imua. Toiset tykkäävät käyttää taskuvaippoja ja olenpa kuullut joidenkin selviävän öistä harsoilla (se edellyttänee vaipanvaihdon yöllä - minä en jaksa vaihtaa yöllä vaippaa muuta kuin hätätapauksessa). Yökestoilun - kuten muunkaan kestoilun - ei tarvitse myöskään olla ehdotonta. Meillä kestoillaan öisin vain toisinaan, siksi yövaippojakin on niin vähän.

Tällaisia yövaippoja meillä käytetään useimmiten.

Kertakäyttövaipan hyvinä puolina on ohuus, hyvä imukyky ja kuivalta tuntuva pinta. Huonoina puolina kertakäyttövaipassa yövaippana on ainakin meillä se, ettei se hyvästä imukyvystään huolimatta pidä vaan harva se yö vauva herää pissalammikosta tai selkäkakkojen kera. Näin siitä huolimatta että laitamme kertakäyttövaipan päälle villapöksyt varmistukseksi. Kuitenkin ajoittainen yökertistely on meille tärkeää pikku-atoopikon iho-ongelmien välttämiseksi.