Sidontaharjoitusnukke

Kantoliinayhdistys järjesti sidontaharjoitusnukkien yhteistilauksen, ja kantoliinatukihenkilönä minähän tilasin sellaisen. Näitä oli monta eri kokoista ja näköistä. Minulle tuli taaperokokoinen nukke, koska minulta usein pyydetään opastusta nimenomaan selkäsidontoihin isomman lapsen kanssa. Nukke on niiden harjoittelussa varmuudella yhteistyöhaluinen kumppani toisin kuin lapsi, jonka halukkuus sidontaharjoitteluun osallistumiseen ei ole taattua. Näin uusien sidontojen tahkoamisesta selviää vähemmällä määrällä hikeä ja kulutettuja kaloreita. Nukke painaa 4,5 kg joten sidontaharjoittelu on koon ja painon puolesta kohtalaisen realistista.

Pidempi SN Vespers

Olin onnekas ja sain vaihdettua SN Vesperssin pidempään. Alkuperäinen liinani oli vitonen (reilu 4 m.), vaihdoin sen seiskaan (reilu 5 m.). Tällä saan tehtyä kaikki paljon liinaa vaativat lempparisidonnat, kuten rintasolmullisen muumion.

Iltaväsytysliinailussa olen vaihtanut sidonnan kietaisurististä tuplaristiin. Tuplaristi tuntuu vaihteeksi selälle mukavalta, lisäksi kyytiläisen on siinä haastavampaa tehdä taakseheittäytymistemppuja. Kädetkin saa periaatteessa pidettyä alhaalla kun änkee ne noista kylkiaukoista, tosin kyllä kyytiläinen saa ne halutessaan kavettua poiskin

.

Tuettu masureppu

Tuettu masureppu on sidonta, jolla vauvaa voi kantaa edessä. Sen väkertämisessä menee ainakin minulta ikuisuus eikä siitä tule mitään kärsimättömän vauvan kanssa, mutta onnistuessaan se on äärimmäisen mukava ja erittäin kaunis. Parhaimmillaan tuettu masureppu on liinoilla, joiden puolet ovat eriväriset tai sellaisilla raidallisilla liinoilla, joissa reunat ovat eri väriset. Tässä masureppu hamppupuluilla: