Liian pitkän liinan kanssa reissussa

Kävimme viikon lomalla Kreetalla. Kantoliinaksi valikoitui mukaan ihanan raikas Natibabyn pellavasekoiteliina Amazonia. Kriteerinä keveys ja ulkonäkö. Mitä tästä opin: yksi tärkeä kriteeri matkaliinan valinnassa on pituus. Minun Amazoniani on seiska, eli tooosi pitkä. Tykkään seiskan liinoista koska ne riittävät suosikkisidontaani, rintasolmulliseen muumioon. Olisi kuitenkin kannattanut ottaa mukaan lisäksi vaikka vitosen liina, seiskalla oli nimittäin jokseenkin haastavaa sitoa napero kyytiin lentokoneen ahtaalla käytävällä, sekä muutenkin tien päällä ollessa. Liinan päät laahaavat maata ja tungoksessa joku onnistuu aina astumaan niiden päälle.

Päiväunille rauhoittumassa hotellin parvekkeella

Sidontana rintasolmullinen muumio

"Toiset neuloo mitä osaa mut mie neulon mitä vaa" eli lasten sairasteluputken aikana neulottua

"Toiset neuloo mitä osaa mut mie neulon mitä vaa", lukee Virkkuukoukkusen rintanapissa, jonka olen kiinnittänyt neulepussukkaani.  Katsoin itseni oikeutetuksi sen hankkimiseen neulottuani massiivisen neuletakin, joka nyt on kummityttöni käytössä.

 Rintanapin teksti tuli jälleen todistettua paikkansa pitäväksi, kun sain neulottua Cookie A:n Cusp-sukat. Lapset ovat sairastelleet koko kevättalven, ja univeloissani olen näpertänyt sukkien pitsiä, epäonnistunut, purkanut, saanut virheen korjattua ja jatkanut taas. Jos minä saan tällaisessa elämänvaiheessa neulottua ohuesta langasta pitsisukat, pystyn kyllä neulomaan mitä tahansa!

Lankana on Handun merinosukkalanka. Tämä tuli Suuresta Suomalaisesta neulekerhosta. Langan mukana tuli Mari Muinosen palmikkopolvisukkaohje (Warrella Wirran), mutta Cookie A:n sukkaohje puhutteli tällä kertaa enemmän. Lankaa sukkapariin meni vajaa vyyhdillinen.

.