Vaunut vs. kantoliina ja kantovälineistä yleisesti

Meillä on käytössä sekä vaunut että vino pino kantoliinoja. Vaunut ostimme uusina koska halusin hyvät vaunut joita olisi mukava käyttää. Esikoisen ajoilta minulle on kuitenkin jäänyt päälle lievä vaunutrauma. Esikoinen ei nukkunut kuin tissillä, omaa aikaa saadakseni nukutin häntä kuitenkin päivittäin myös vaunuihin ulos. Siihen kuului aina pahimmillaan puolisen tuntia suoraa huutoa. Vauva on onneksi helposti nukahtaavaa sorttia, mutta silti en mielelläni hänen kanssaan lähde vaunuilla liikenteeseen. Jos hän herää kesken kaiken, tuloksena on kovaa parkua. Liinassakaan lapsi ei aina ole tyytyväinen mutta ainakin äiti voi kokea tekevänsä jotain konkreettista häntä rauhoittaakseen. Ja liinassa voi myös imettää - se on helpompaa miltä kuulostaa ja onnistuu vähäiselläkin harjoittelulla julkisella paikalla huomaamattomasti. Edellytyksenä toki on luukullinen imetyspaita. Vaikka jo tämän perusteella onkin varmasti jo ilmiselvää, kummasta tykkään enemmän, listaan nyt kuitenkin vaunujen ja kantoliinojen plussia ja miinuksia.

Vaunut
+ esimerkiksi kahvilaan mentäessä on syli vapaana ja aterioiminen sujuu mutkattomasti
+ kuka vaan voi niitä lykkiä (näppärä tapa äidille saada omaa aikaa)
+ niihin mahtuu paljon tavaraa kyytiin
+ bussissa matkustaminen on ilmaista
+ seisomalauta mahdollistaa koko katraan kuljettamisen kerralla
+ ainakin minun lapseni nukkuvat vaunuissa pisimmät päikkärit
- jos vauva herää kesken kaiken tai jos uni ei tulekaan niin verenpaine nousee huimiin lukemiin niin kyytiläisellä kuin kyyditsijälläkin
- niiden kanssa ei pääse kaikkialle
- seisomalaudallisia vaunuja on älyttömän raskasta työntää

Liinat
+ kädet ovat vapaina koko ajan
+ ihmiset tulevat helposti juttelemaan
+ imettäminen on mahdollista
+ herättyään unilta vauva voi katsella maisemia
+ kuoseja on monenlaisia ja jos omistaa monta liinaa niin niistä voi valita aina asuunsa sopivan (tai asun voi valita liinaan sopivaksi)
- kahvilassa tms. voi olla hieman hankalaa jos vauva ei ole vielä syöttötuoli-ikäinen
- kovin monen kassin tai kovin raskaan kassin kantaminen samalla on hankalaa
- samoin esikoisen nostaminen puistossa esim. keinuun on hankalaa paitsi jos kantaa selässä
- vaatii hieman asiaan perehtymistä

Kantovälineistä yleisesti

Kantoliinoja on trikoisia ja kudottuja. Trikooliinat ovat joustavia ja niillä on helppo opetella kantoliinan käyttöä. Itse en ole trikooliinalla kantanut sen koommin kun kokeilin vauvan kanssa ensimmäistä kertaa kudottua kantoliinaa. Kudottu liina on paljon tukevampi, ja lisäksi minusta on paljon näppärämpää kiristellä liina vauvan ollessa kyydissä kuin etukäteen. Myös sidontamahdollisuudet ovat kudotun liinan kanssa suuremmat, ja kudotulla liinalla voi kantaa myös selässä.

Kantoreput ovat varmasti liinoihin verrattuna matalamman kynnyksen kantovälineitä. Samoin rintareput (Baby Björn), mutta niitä ei lasketa ergonomisiksi kantovälineiksi, koska vauvan lonkkien asento ei ole niissä optimaalinen ja olenpä myös kuullut etteivät ne ole kantajillekaan kovin mukavia. Rintareppua en ole kokeillut enkä suosittele niitä kellekään. Kantoreppujen kanssa  en toistaiseksi ole tullut kovin hyvin toimeen (meillä on Yamo). Neliöliinat ovat helpompia opetella sitomaan kuin pitkät liinat mutta ne eivät ole yhtä mukavia kantajalle. Ovat kuitenkin näppäriä pikaliinoja.

Kuvassa Didymoksen Kupfer-Kashmir-indio.

Rengasliinat ovat mitä oivallisimpia pikaliinoja. Esikoisen kanssa en oppinut niitä käyttämään, mutta hän olikin mallia jalkojensuoristelija mikä ei ole oikein yhteensopivaa rengasliinojen kanssa. Huonoa rengasliinoissa on painon jakautuminen epätasaisesti vain toiselle olalle, mutta se on ongelma vain pitkiä aikoja tai paljon rengasliinalla kannettaessa, etenkin jos kantaa vain toisella olalla. Minä olen opetellut kantamaan kummallakin puolella. Kantopussit ovat ikäänkuin trikoisia rengasliinoja ilman renkaita. Renkaiden ja siten kiristelymahdollisuuden puuttumisen takia niissä on ehdottoman tärkeää valita oikea koko.

Kuvassa Didymoksen vihreiksi värjätyistä aalloista tehty rengasliina (ei omaa käsialaani).

Wrap tait ovat ylellinen sekoitus neliöliinaa ja pitkää liinaa. Ne ovat ihan älyttömän mukavia päällä mutta hintaakin on. Lisäksi on olemassa ring taita, jotka taas ovat renkailla kiristettäviä kantoreppuja. Kantoliinassa on se etu näihin kaikkiin muihin kantovälineisiin verrattuna (rengasliinaa lukuunottamatta) että siinä on helppo imettää löysäämällä sidontaa, hölskyttämällä vauva alaspäin sopivalle korkeudelle ja solmimalla liina uudestaan.

Kuvassa Wallabi Wrap Tai musta/rainforest.

Blogin avaus

Äitiyslomalla vauvanhoito täyttää arjen. Mielenkiinnon säilyttämiseksi olen sisällyttänyt omat harrastukset siihen. Kestovaipoista innostuin jo esikoisen kanssa. Silloin se oli hyvin pitkälle kokeilua, että millaisia vaippamalleja onkaan saatavilla ja mitkä toimivat meillä. Toisen lapsen kanssa olen jo vähän paremmin perillä siitä, mihin kannattaa satsata eikä enää tarvitse harrastaa hakuammuntaa. Toimin myös kestovaippatukihenkilönä ja pidän kestovaippaesittelynä. Tässä blogissa jaan kokemuksiani kestovaipoista osittain myös itselleni tueksi kestovaippaesittelyjä varten.

Ergonomisesta kantamisesta innostuin jo ennen esikoisen syntymää. Hankin trikoisen hug-a-bub-kantoliinan, joka olikin kovalla käytöllä ensimmäiset kolme kuukautta. Sen jälkeen en saanut enää lasta siinä viihtymään. Kesällä häntä toki tuli kannettua ulkosalla ja kantoliina oli oivallinen apu myös etelän-matkalla lapsen täytettyä vuoden. Kantaminen tuli uudestaan kuvioihin hänen ollessaan kaksivuotias. Silloin opettelin kantamaan häntä selässä neliöliinalla ja sittemmin myös kudotulla kantoliinalla. Toisen lapsen synnyttyä tiedot ja taidot kantamisesta ovat karttuneet kantoliinojen määrän ohella - niitä oli jo pinoksi asti ennen lapsen syntymää. Häntä kannan monta kertaa päivässä ja ulkolenkeillekin valitsen mieluummin liinan kuin vaunut. Kantoliinat ovat kiehtovia, niitä löytyy monenlaisissa kuoseissa ja sidontatapojakin on lukuisia. Tämä blogi toimii kantoliinapäiväkirjana, johon kirjaan uudet hankinnat, onnistumiset ja haasteet.

Kolmas harrastukseni on neulominen. Pitkään kuvittelin ettei minusta ole neulomaan kuin suorakaiteita, mutta innostuin kuitenkin muutaman kaulaliinan jälkeen kokeilemaan myös villavaippahousujen neulomista esikoiselle tämän ollessa vuoden ikäinen. Sen jälkeen puikoilta onkin syntynyt vaikka mitä. Blogini neuleaiheisten julkaisujen perimmäisenä viestinä on, että neulominen on pohjimmiltaan helppoa kunhan motivaatiota löytyy - lähdinhän minäkin liikkeelle niistä suorakaiteista.

Tärkeimpänä aiheena blogissa on kuitenkin äitiys. Äitinä olen ollut lokakuusta 2008 saakka, jolloin meille syntyi iloinen ja temperamenttinen tyttö. Pikkuveli syntyi marraskuussa 2011.