Sormiruokailijan kaudet

Pieni sormiruokailijamme innostuu aina kausittain milloin mistäkin ruuasta. Kesällä hän ahmi paprikaa ja kesäkurpitsaa, kana on maistunut aina. Nyt hän rakastaa viljatuotteita, lihaa, jäisiä mustikoita ja mandariineja. Tänään ruokana oli lampaanviulua täysjyväpastan kanssa, ruokajuomana riisimaitoa. Olin ovelasti koittanut piilottaa kesäkurpitsaa ja porkkanaa fusillien sekaan, mutta tässä näette, mitä lautaselle jäi ruokailuhetken päätteeksi:

Iines

Kerrankin neuloin jotain tosi nopsaan ja lopputulos pääsi käyttöön suoraan puikoilta. Ihana merinovillainen Iines-kauluri on Suvi Simolan käsialaa, lanka taas tulee Hopeasäikeeltä. Tätä oli todella mukava tehdä ja vielä ihanampi se on käyttää! Langasta jäi vielä puolet jäljelle ja tähän kuuluisi myös kämmekkäät. En niitä taida kuitenkaan tehdä koska minulla ei olisi käyttöä näin paksuille kämmekkäille. Ehkä innostun tekemään vielä toisen kaulurin?

Pidempi SN Vespers

Olin onnekas ja sain vaihdettua SN Vesperssin pidempään. Alkuperäinen liinani oli vitonen (reilu 4 m.), vaihdoin sen seiskaan (reilu 5 m.). Tällä saan tehtyä kaikki paljon liinaa vaativat lempparisidonnat, kuten rintasolmullisen muumion.

Iltaväsytysliinailussa olen vaihtanut sidonnan kietaisurististä tuplaristiin. Tuplaristi tuntuu vaihteeksi selälle mukavalta, lisäksi kyytiläisen on siinä haastavampaa tehdä taakseheittäytymistemppuja. Kädetkin saa periaatteessa pidettyä alhaalla kun änkee ne noista kylkiaukoista, tosin kyllä kyytiläinen saa ne halutessaan kavettua poiskin

.

Puhuvat langat

Jotkut langat osaa puhua. Ne voivat vaikkapa kuiskuttaa, että tee minusta huivi. Suomalaisen neulekerhon ihanat langat kuiskivat minulle koko ajan enkä ole niitä ehtinyt edes keriä (yhden tosin neuloin jo pipoksi). Kerholähetyksissä sai suomalaisen värjärin värjäämän ihanan langan ja suomalaisen neulesuunnittelijan tekemän ohjeen kyseiselle langalle.

Uusin lanka, Hopeasäikeen Merinoa. Tämä oikein kirkuu että tee minusta Suvi Simolan Iines-setti, johon kuuluu pitsikauluri ja -kämmekkäät. Ohje tuli langan mukana.

Ilun Handun sukkalanka muuntautunee Mari Muinosen Warrella Wirran -palmikkopolvisukiksi kunhan saan kunnon näpertämisvaihteen päälle.

Unelmanpehmoinen lanitiumecmachinan silkkivillainen huivilanka vielä odottelee ohjettaan.

Iso lapsi kyydissä

Esikoisellamme on vauvavaihe meneillään ja hänkin haluaa toisinaan päästä liinakyytiin. Ihan hyvin kantoliinalla kantaa selässä myös 16-kiloista 4-vuotiasta. Liinana hänen lempparinsa, Didyn Pfau Violet, sidontana rintasolmullinen perusreppu.

Leppiskin pääsi kuvaan

Iltarauhoittuminen kantoliinassa

 Iltarutiineihin meillä kuuluu rauhoittuminen kantoliinassa. Illalla sidon pojan eteen kietaisuristiin (muuten kannan häntä selässä). Ennen iltamaitoja menemme katsomaan keittiön ikkunasta ohikulkevia autoja ja ihmisiä. Tämä rauhoittaa pientä poikaa hyvin. Nykyään hän osaa itse näyttää, koska on aika siirtyä keittiöön autoja katselemaan.

Pöllykkäät

Neuloin kirjoneulelapaset pienelle pöllöjen ystävälle. Ekasta lapasesta tuli ÄRSYTTÄVÄSTI toista tiukempi, mutta onneksi se ei lapasten käyttäjää haittaa: lapaset pääsivät jopa unikaveriksi. Mallina on Barbara Gregoryn horatio + oren, lankana Louhittaren luolan ihanan eläväinen Väinämöinen (jota muuten saa kirjoneuleprojekteihin sopivasti pikkunyssäköinä Titityystä).

Didymos Orient

Kuikuilemassa

Muumio rintasolmulla

Didymos julkaisi uuden puuvillaliinan joka oli niin upea että sellainen napsahti minullekin, vaikka lapsonen ei enää oikein ole peruspuuvillalla kannettavaa mallia ja liinabudjetti rajallinen. Orient on kuitenkin paksu ja tiivis joten sillä kantaa tuota 14-kiloistakin. Orientin rouheus yllätti iloisesti ja toi mieleen rakastamani monsteripellavat.

Kiitorata

Moos

Sidontana pitkästä aikaa ylämummo.

Liinabudjetti on ollut hieman rajallinen viime aikoina, toisaalta myös liinapinoni on kaikin puolin hyvä eikä varsinaista tarvetta uusille liinoille ole ollut. Kuitenkin bongasin kantoliinakirpputorilta värjäämättömän pellavamonsteri Moosin (50% pellavaa), ja se jäi vaivaamaan. Monsteripellavat ovat siis paksuja, tahkeita ja kuohkeita kantoliinoja jotka ovat omiaan isomman lapsen kantamiseen. Vastasyntyneelle monsterit eivät ole se paras mahdollinen valinta eikä myöskään liinailutaipaleen alkupuolella olevalle - monsterit ovat tahkeutensa takia hieman haasteellisempia sidottavia (ja rohkenen epäillä ettei niiden ulkonäkökään oikein houkuttele, värillisiä pululiinoja lukuunottamatta). Vaihdokiksi Moosista lähti meille pieneksi jäänyt Yamo-kantoreppu (välirahojen kera).

Kuva salamalla...

Houkuttaisi pistää Moos väripataan, mutta toisaalta se on niin monen monsteripellavan kohtalo ettei näitä luonnonvärisiä ole mitenkään liian kanssa liikenteessä. Saa nähdä miten tämän kanssa käy! Kyllähän se kieltämättä värjäämättömänä näyttää pöytä- tai laudeliinalta.

...ja ilman salamaa.

Liina on iiiihanan pehmoiseksi kesytetty.

Päiväunille liinassa

Kantoliina on varsin näppärä keino laitettaessa vauvaa unille. Kotona ollessani minulla on tapana nukuttaa vauvanen kantoliinassa. Pitkään olen sitonut hänet selkäpuolelle, se on minulle paljon mukavampaa. Puuhailen omiani tai pomputtelen jumppapallon päällä telkkaria katsoen. Kun pikkuinen alkaa olla unikunnossa siirrän hänet sänkyyn nukkumaan. Usein hän ottaa silloin vielä hörpyt unimaitoa.

Tässä katsomme telkkarista Frendejä jumppapallon päällä.
Sidntana muumio rintasolmulla.

Liinaksi valikoitui tänään pisimpään liinapinossani ollut liina, Didymoksen Pfau Violet, 50% pellavaa. Liina on kaunis, esikoiseni suosikkiliina (vaikkei hän liinakyydillä enää kuljekaan paitsi poikkeustapauksissa), todella tukeva ja todella pehmoinen. Jos pitäisi tulla toimeen vain yhdellä kudotulla liinalla, pitäisin tämän.

Ostin liinan melkein uutena. Silloin se oli tahkea ja jäykkä ja hyvin haastava sitoa. Käytön ja erinäisten toimenpiteiden myötä liina on kesyyntynyt niin pehmoiseksi että harmittaa, ettei blogiin pysty laittamaan kokeilunäytettä. (Ja jos kiinnostaa ne muut kesytystoimenpiteet niin niihin kuuluu pesu, silitys, käyttäminen lakanana, istuinalustana ja leikeissä.)

Tässä alkaa Nukku-Matti olla jo lähellä

Karpalomyssy

Hetken mielijohteesta päätin osallistua Suomalaiseen Neulekerhoon. Kerholaiset saavat syys-, loka- ja marraskuussa Suomalaisen neulesuunnittelijan ohjeen ja Suomalaisen värjääjän langan. Syyskuun paketista paljastui Tuulia Salmelan Karpalo-myssyn ohje, lankana Louhittaren luolan unelmanpehmeää Ilmarista sekä pussillinen helmiä. Myssyssä piisasi tikuttamista, se tehtiin kakkosen puikoilla joten silmukoita tuli neulottua yksi jos toinenkin. Helmien asentaminen neuleeseen oli minulle uusi juttu. Ne laitettiin ohuenohuella virkkuukoukulla (0,75 mm) neulottavaan silmukkaan. Aluksi se puuha oli todella  h i d a s t a  mutta senkin oppi nopsaan ja lopulta helmiä oli ihan kiva pujotella. Neuloin pipon 40 cm pyöröpuikoilla joten en pystynyt myssyäsovittamaan neuloessani. Siitäpä tuli aivan valtavan suuri, mikä oli pieni pettymys. Sain kuitenkin säädettyä myssyn käyttökuntoon asentamalla alareunaan pari kiristysnyöriä.

Revontuli

 Keskiaikamarkkinoilta ostamani sateenkaarenvärinen ohuen ohut Aade Long -lanka muotoitui syksyn kuluessa Revontuli-huiviksi. Langan kerimiseen meni kolme iltaa ja ties kuinka monta tuntia, se kun meni aivan sotkuun. Sain sen äidin ja miehen avustuksella kuitenkin kauniisti kerälle.

 Huivia oli mukava neuloa ja lankaa jäi vielä mukavasti jäljelle - vaikkapa toiseen samanlaiseen?

Hämähäkki

Esikoisemme tykkää katsoa Pikku Kakkosesta Neppajymykerhoa ja ottaa sieltä askarteluideoita. Viime maanantain jakson jälkeen hän halusi askarrella hämähäkin. Hämähäkkiin tarvitaan nappi, piippurassia ja silmät. Tällainen siitä tuli:

Pienen valokuvaajan tulkinta 1

Pienen valokuvaajan tulkinta 2

Kuvapläjäys

Vauvan leluja

Vauva lukee, iskän jalat

Rakas tipi

Äiskä

Iskä

Iskä tutkii

Pikkuveli

Lämpöpatteri

Villasukkavaihto

Osallistuin villasukkavaihtoon. Tein pirteät raitasukat 7veljeksestä ja Isoveljestä (pinkki lanka on Isoveljeä) 3,5 mm puikoilla. Näin jalkaterästä tuli erityisen kestävä ja lämmin. Kantapää on ristiin vahvistettu ja kärjessä on sädekavennukset.

Vaihdossa sain syksyiset sienisukat:

Starry Night Vespers

Nyt sain kantoliinan, josta melkein voisi sanoa että se tekee pinon muut liinat tarpeettomiksi. Oschan Starry Night Vespers on todella tukeva puuvillaliina. Muita puuvillaliinoja meillä ei enää olekaan kun kannettavalla on painoa sen verran että paksut pellavaliinat ovat  paras valinta hänen kantamiseensa. Mutta tämä liina vetää kyllä vertoja pellaville myös tukevuuden suhteen ulkonäöstä puhumattakaan! Starry Night on mielestäni Oschan kaunein kuosi ja Vespers eniten minun näköiseni väri.

Tässä liina näyttää tummanvioletilta...

...tässä taas lilalta.

Perhe matkalla Jeesuksen luo Golgatalle

Pääsiäiskertomus on tehnyt esikoiseemme niin suuren vaikutuksen, että sitä leikitään yhä. Seuraavissa kuvissa perheemme vauvaa lukuunottamatta on matkalla Jeesuksen luo Golgatalle suojakengät jalassa.

Diva Milano Reticella

Ostin pitkästä aikaa kantoliinan uutena, Diva Milanon pellava-Reticellan värissä ulivo dorato. Tätä merkkiäkään en ole ennen kokeillut. Suoraan paketista otettuna liina ei oikein vakuuttanut, mutta päälle puettuna se olikin ihana. Ei mikään hirmu paksu mutta toooosi leveä (liki 85 cm). Tällä saa hyvän peppupussin tehtyä, ja tykkäänkin tehdä tällä minimuumion jossa peppupussin kanssa ei voi kauheasti fuskata.

Kuivumassa olevalla kantoliinalla on hyvä leikkiä

Kietaisuristi

Minimuumio

Candycane

Kyytiläiselle tuli uni