Miten tehdä napakka selkäsidonta?

Vihdoin alan olla selkäsidonnoissa riittävän harjaantunut että saan 12-kiloisen vauvamme mukavasti kulkemaan kyydissä. Tässä matkan varrella hyödyllisiksi havaittuja konsteja:

- Sidonta kannattaa tehdä napakaksi heti alkuunsa eikä laskea pelkästään myöhempien kiristelyjen varaan.

- Peppupussin saa kätevimmin tehtyä vetämällä liinan reunaa lapsen alta jalkojen välistä, ei siis pelkästään tunkemalla sitä lapsen ja itsensä väliin lapsen päältä.

- Sidonta ei ala painaa hartioita, jos liinan yläreuna kulkee suorassa linjassa kantajan olkapäiden ja lapsen niskan kohdalta. Koska sidonta helposti valahtaa, kannattaa lasta pitää sitomisvaiheessa todella ylhäällä.

Tässä vauva on sopivan ylhäällä. (Sidontana muumio rintasolmulla, liinana Natibabyn merinovillainen Pancy.)

- Jos lapsi ei ole yhteistyöhaluinen sitomisvaiheessa ja hänet täytyy joka tapauksessa saada kyytiin, kannattaa hänelle antaa jotain puuhasteltavaa, esimerkiksi pieni lelu tai maissinaksu.

- Selkä kannattaa pitää sitomisvaiheessa suorana. Jos sitoo selkä köyryssä, sidonta löystyy saman tien kun nousee pystyyn.

- Jos reppuolkaimet tuntuvat epämukavilta, kannattaa tehdä rintasolmu tai ns. ysvivahvistukset. Ne tehdään niin, ettei liinaa solmitakaan heti eteen vaan liinanpäät viedään vastakkaisten olklainten alta ja sidotaan eteen. Huonona puolena on pöhkön näköinen solmu keskellä rintakehää. Muita vaihtoehtoja on olkasolmulliset sidonnat, kuten vaikkapa minimuumio + candycane.