Didymos Orient

Kuikuilemassa

Muumio rintasolmulla

Didymos julkaisi uuden puuvillaliinan joka oli niin upea että sellainen napsahti minullekin, vaikka lapsonen ei enää oikein ole peruspuuvillalla kannettavaa mallia ja liinabudjetti rajallinen. Orient on kuitenkin paksu ja tiivis joten sillä kantaa tuota 14-kiloistakin. Orientin rouheus yllätti iloisesti ja toi mieleen rakastamani monsteripellavat.

Kiitorata

Moos

Sidontana pitkästä aikaa ylämummo.

Liinabudjetti on ollut hieman rajallinen viime aikoina, toisaalta myös liinapinoni on kaikin puolin hyvä eikä varsinaista tarvetta uusille liinoille ole ollut. Kuitenkin bongasin kantoliinakirpputorilta värjäämättömän pellavamonsteri Moosin (50% pellavaa), ja se jäi vaivaamaan. Monsteripellavat ovat siis paksuja, tahkeita ja kuohkeita kantoliinoja jotka ovat omiaan isomman lapsen kantamiseen. Vastasyntyneelle monsterit eivät ole se paras mahdollinen valinta eikä myöskään liinailutaipaleen alkupuolella olevalle - monsterit ovat tahkeutensa takia hieman haasteellisempia sidottavia (ja rohkenen epäillä ettei niiden ulkonäkökään oikein houkuttele, värillisiä pululiinoja lukuunottamatta). Vaihdokiksi Moosista lähti meille pieneksi jäänyt Yamo-kantoreppu (välirahojen kera).

Kuva salamalla...

Houkuttaisi pistää Moos väripataan, mutta toisaalta se on niin monen monsteripellavan kohtalo ettei näitä luonnonvärisiä ole mitenkään liian kanssa liikenteessä. Saa nähdä miten tämän kanssa käy! Kyllähän se kieltämättä värjäämättömänä näyttää pöytä- tai laudeliinalta.

...ja ilman salamaa.

Liina on iiiihanan pehmoiseksi kesytetty.

Päiväunille liinassa

Kantoliina on varsin näppärä keino laitettaessa vauvaa unille. Kotona ollessani minulla on tapana nukuttaa vauvanen kantoliinassa. Pitkään olen sitonut hänet selkäpuolelle, se on minulle paljon mukavampaa. Puuhailen omiani tai pomputtelen jumppapallon päällä telkkaria katsoen. Kun pikkuinen alkaa olla unikunnossa siirrän hänet sänkyyn nukkumaan. Usein hän ottaa silloin vielä hörpyt unimaitoa.

Tässä katsomme telkkarista Frendejä jumppapallon päällä.
Sidntana muumio rintasolmulla.

Liinaksi valikoitui tänään pisimpään liinapinossani ollut liina, Didymoksen Pfau Violet, 50% pellavaa. Liina on kaunis, esikoiseni suosikkiliina (vaikkei hän liinakyydillä enää kuljekaan paitsi poikkeustapauksissa), todella tukeva ja todella pehmoinen. Jos pitäisi tulla toimeen vain yhdellä kudotulla liinalla, pitäisin tämän.

Ostin liinan melkein uutena. Silloin se oli tahkea ja jäykkä ja hyvin haastava sitoa. Käytön ja erinäisten toimenpiteiden myötä liina on kesyyntynyt niin pehmoiseksi että harmittaa, ettei blogiin pysty laittamaan kokeilunäytettä. (Ja jos kiinnostaa ne muut kesytystoimenpiteet niin niihin kuuluu pesu, silitys, käyttäminen lakanana, istuinalustana ja leikeissä.)

Tässä alkaa Nukku-Matti olla jo lähellä

Karpalomyssy

Hetken mielijohteesta päätin osallistua Suomalaiseen Neulekerhoon. Kerholaiset saavat syys-, loka- ja marraskuussa Suomalaisen neulesuunnittelijan ohjeen ja Suomalaisen värjääjän langan. Syyskuun paketista paljastui Tuulia Salmelan Karpalo-myssyn ohje, lankana Louhittaren luolan unelmanpehmeää Ilmarista sekä pussillinen helmiä. Myssyssä piisasi tikuttamista, se tehtiin kakkosen puikoilla joten silmukoita tuli neulottua yksi jos toinenkin. Helmien asentaminen neuleeseen oli minulle uusi juttu. Ne laitettiin ohuenohuella virkkuukoukulla (0,75 mm) neulottavaan silmukkaan. Aluksi se puuha oli todella  h i d a s t a  mutta senkin oppi nopsaan ja lopulta helmiä oli ihan kiva pujotella. Neuloin pipon 40 cm pyöröpuikoilla joten en pystynyt myssyäsovittamaan neuloessani. Siitäpä tuli aivan valtavan suuri, mikä oli pieni pettymys. Sain kuitenkin säädettyä myssyn käyttökuntoon asentamalla alareunaan pari kiristysnyöriä.

Revontuli

 Keskiaikamarkkinoilta ostamani sateenkaarenvärinen ohuen ohut Aade Long -lanka muotoitui syksyn kuluessa Revontuli-huiviksi. Langan kerimiseen meni kolme iltaa ja ties kuinka monta tuntia, se kun meni aivan sotkuun. Sain sen äidin ja miehen avustuksella kuitenkin kauniisti kerälle.

 Huivia oli mukava neuloa ja lankaa jäi vielä mukavasti jäljelle - vaikkapa toiseen samanlaiseen?